Yhteenveto
The Dark Eye on tietokonepeli kauhugenrestä, ja se julkaistiin vuonna 1995 PC:lle nyt jo toimintansa lopettaneen Inscape-ohjelmistoyrityksen toimesta. Julkaisunsa aikaan peli sai vain vähän huomiota kriitikoilta tai kuluttajilta, mutta sittemmin se on kerännyt jonkin verran huomiota ja saavuttanut kulttimaineen.
Peli yhdisteli 3D-grafiikkaa, stop motion -animaatiota ja videosekvenssejä. Pelin erikoinen käyttöliittymä, tarina ja hahmot tekivät siitä omalaatuisen, mikä muodostui sen myyntivaltiksi. Hahmot näyttävät suurimmaksi osaksi elävänkaltaisilta lukuun ottamatta heidän savesta muotoiltuja kasvojaan, jotka ovat usein vääristyneitä tai groteskisti liioiteltuja. Tämä lähes realistinen tyyli, jota joskus kutsutaan uncanny valleyksi, lisäsi pelin ahdistavaa ja jännittävää ilmapiiriä.
Hahmojen animaatio on toteutettu stop motion -tekniikalla. Inscape suunnitteli nuket (päätaiteilija Bruce Heavin) ja antoi Hollywoodin studion valmistaa ne. Sen jälkeen Inscape palkkasi kaksi stop motion -animaattoria, ja Russell Lees vietti lukemattomia tunteja kuumassa ja pimeässä varastossa ohjaten animaatioita. Työajat olivat aamuseitsemästä iltaseitsemään noin kuukauden ajan. He loivat tietokoneella ympäristöjen kuvakaappauksia ja kuvasivat sinistä taustaa vasten, ja heillä oli valaisusta vastaava kuvaaja valaisemassa ne ympäristöön sopiviksi.
Myös kirjailija William S. Burroughsin käyttö ääninäyttelijänä oli merkittävä: Burroughs antoi äänensä Edwin-hahmolle ja teki myös äänikertomukset kahdelle diaesitykselle, jotka kuvasivat novellia "The Masque of the Red Death" sekä runoa "Annabel Lee". Toinen tarina, "The Premature Burial", löytyy lehteä lukiessa "The Tell-Tale Heartin" aikana, ja runo "To Helen" voidaan lukea "Berenicessä" uhrina pelatessa.
Pelin musiikin sävelsi Thomas Dolby.
Rakenteellisesti peli oli point-and-click-seikkailu, joka ammensi Edgar Allan Poen makaabereista tarinoista. Pelaaja saattoi kokea kolme tarinaa ("The Cask of Amontillado", "The Tell-Tale Heart" ja "Berenice") sekä murhaajan että uhrin näkökulmasta.
Peli ei tarjonnut valintoja, ei elämän ja kuoleman päätöksiä eikä pisteitä; muiden point-and-click-seikkailujen, kuten Mystin, tavoin peli vain odotti, että pelaaja löysi seuraavan hotspotin tai sijainnin, jolloin uusi video pyörähti käyntiin juonen edistämiseksi. Niissä osissa, jotka olivat suoria tulkintoja Poen tarinoista, pelaajan oli seurattava tarinoiden hahmojen toimia. Pelaaja saattoi kantaa mukanaan vain yhtä esinettä kerrallaan. Suuri osa The Dark Eye -pelin animaatiosta koostui QuickTime-elokuvista, joko koko ruudun kokoisina tai pienempinä silmukoina, joita kehysti staattinen tausta.
Tarina
Juoni keskittyy pääasiassa Poe'n tarinoiden "esityksiin" ja resitaatioihin, ja uutta juonilinjaa käytetään kehyskertomuksena. Peli jakautuu "realistiseen" tilaan, jossa kehyskertomus tapahtuu, ja "painajaismaiseen" tilaan, jossa Poe'n tarinoita esitetään tai kerrotaan.
Peli ei määritä, mihin vuoteen se sijoittuu, mutta pukeutumisen ja teknologian perusteella se vaikuttaa sijoittuvan 1800-luvun loppupuolelle. Pelaajahahmo, jonka nimeä ei paljasteta, on vierailulla setänsä Edwinin luona. Pelaaja tapaa ensin Edwinin avustajan ja sitten itse Edwinin. Myöhemmin hän tapaa Henryn, päähenkilön veljen, nuoren liikemiehen, joka haluaa Elise'n vaimokseen. Hahmosi alkaa huonovointiseksi Edwinin maalatessa käyttämän tärpätin vuoksi, ja pelaajahahmo menettää tajuntansa ja näkee painajaismaisen unen.
Kun päähenkilö herää, Henry kertoo epätoivoisesta tilanteestaan: Edwin paheksuu syvästi hänen rakkauttaan Eliseen. Seuraa toinen painajainen, jonka jälkeen päähenkilö kohtaa Elise'n, joka pyytää häntä antamaan Henrylle kirjeen. Toisen painajaisen jälkeen pelaaja saa tietää, että Elise on sairastunut. Päähenkilö tapaa Henryn ja antaa hänelle Elise'n kirjeen, ja seuraa häntä löytääkseen, että Elise on kuollut. Edwin selittää, että maa on liian vetistä kunnolliseen hautaukseen, joten Henry, Edwin ja Edwinin avustaja vievät hänen ruumiinsa talon kellariin. Henry pyytää, että lyhty jätettäisiin lähelle siltä varalta, että Elise herää henkiin.
Edwin ottaa pelaajan sivuun ja väittää, että Henry on mieleltään epävakaa. Edwin väärentää Elise'n kirjeen, jossa pyydetään Henryä tapaamaan hänet talon ulkopuolella olevalle kalliolle. Päähenkilö antaa sen Henrylle, joka ryntää ulos talosta. Kun Henry seisoo kalliolla huutaen Eliseä, valtava aalto iskeytyy häneen. Kaukaa katsottuna pelaaja näkee, että hän on vahingoittumaton, vaikka Edwinin avustaja lähestyy Henryä ja alkaa tappelu. Tappelun aikana avustaja tönäisee Henryn kalliolta mereen.
Edwin syyttää kaikista näistä tapahtumista pelaajahahmoa, mikä saa hänet vajoamaan hulluuden partaalle. Palattuaan todellisuuteen päähenkilö huomaa, että Elise, yhä elossa, on murtautunut ulos arkustaan ja kaivanut omat silmänsä. Tämä kammottava näky tuhoaa päähenkilön mielenrauhan, ja peli päättyy.