Yhteenveto
Pelin kulku on hyvin samanlainen kuin alkuperäisessä Gauntletissa, joka on ylhäältä päin kuvattu luolaseikkailu, jossa voi pelata jopa neljä pelaajaa. Suurin ero alkuperäiseen peliin on se, että pelaajat voivat valita samanlaisia hahmoluokkia, sen sijaan että jokaisella ohjaimella olisi oltava oma erityinen hahmo; pelaajat erottuvat toisistaan värin perusteella. Näin ollen Gauntlet II:ssa voi olla esimerkiksi "punainen velho", "sininen haltia" ja "vihreä soturi".
Uuden "hahmo"järjestelmän lisäksi peliin lisättiin uusia kenttäsuunnitelmia, mukaan lukien mahdollisuus kohdata ne eri tavoin, kun pelialue kääntyy 90° askelin. Muita uusia ominaisuuksia olivat vihollinen "Se", joka koskettaessaan tekee pelaajasta "Sen" ja vetää kaikki viholliset hänen luokseen. Ainoa tapa vapautua tästä kirouksesta on koskettaa toista pelaajaa tai siirtyä uloskäynnille, mikä muuttaa minkä tahansa "Se"-tasoa sisältävän kentän fantasiahenkiseksi hippaleikiksi. Muita merkittäviä lisäyksiä olivat kyky kimpoiluttaa laukauksia seinistä erityisen poiminnan avulla, happolammikot, jotka aiheuttivat suuria ennalta määrättyjä vahinkoja, ja suuri lohikäärme, joka peitti useita ruutuja ja vaati useita osumia tuhoutuaakseen.
Myös uusia kenttäelementtejä lisättiin, tuoden enemmän vaihtelua alkuperäiseen peliin. Näitä olivat muun muassa "kaikki seinät ovat näkymättömiä", "taikaseinät", jotka muuttuivat hirviöiksi tai esineiksi, kun niitä lyötiin, "tainnuttavat laatat", jotka tainnutivat pelaajan, ja valheelliset uloskäynnit.
Toinen pelin haaste on mahdollisuus löytää "salainen huone". Tämä löytyy suorittamalla tiettyjä saavutuksia kentällä (esim. "älä anna hämätä" tarkoittaa, että sinun on löydettävä oikea uloskäynti ensin). Salaisessa huoneessa on esineitä, kuten ruokaa ja taikajuomia (lisäammusvoima, lisäammusnopeus, lisätaikavoima, lisänopeus, lisähaarniska ja lisätaisteluvoima).
Tämä jatko-osa oli myös ensimmäinen, joka esitteli nykyisin Gauntlet-teemakappaleena tunnetun sävelmän, joka muistuttaa yksinkertaistettua barokkifugaa.