Yhteenveto
King's Quest: Quest for the Crown on King's Quest -pelisarjan ensimmäinen osa. Pelaajat ohjaavat Daventryn ritaria Sir Grahamia, jonka kuningas Edward on määrännyt etsimään kolme kadonnutta aarretta pelastaakseen valtakunnan. Peli sijoittuu satumaailmaan, jossa Grahamin on tutkittava ympäristöä, ratkaistava pulmia ja oltava vuorovaikutuksessa erilaisten hahmojen ja olentojen kanssa. Pelaajat liikuttavat Grahamia eri paikkojen läpi, keräävät esineitä ja käyttävät niitä esteiden voittamiseen. Peli oli graafisen seikkailupeligenren uranuurtaja, yhdistäen tekstikomentoja visuaalisiin elementteihin. Quest for the Crown -pelinä sarjan aloitusosa loi monia teemoja ja pelimekaniikkoja, joista tuli King's Quest -franchisen tunnusmerkkejä, mukaan lukien sen fantasiaympäristö, pulmanratkaisumekaniikat sekä Grahamin hahmo, josta tuli keskeinen osa sarjan tarinaa.
Tarina
Daventryn kuningaskunta oli kerran vauras. Kuningas Edward, Hyväntahtoinen, hallitsi oikeudenmukaisesti alamaisiaan – köyhyyttä ei ollut eikä sotia. Ainoa puuttuva asia oli perillinen valtaistuimelle, mutta valitettavasti kuningas Edward ja hänen kuningattarensa eivät voineet saada lasta.
Eräänä päivänä ilmestyi velho, joka lupasi langettaa loitsun kuningattarelle, mikä toisi perillisen. Vastineeksi hän pyysi taikapeiliä, joka pystyi näyttämään tulevaisuuden. Kuningas Edward ei halunnut luopua peilistä, joten hän päätti ensin kysyä siltä neuvoa. Kuningas ja kuningatar näkivät peilissä uljaan nuorukaisen, joka kantoi kuninkaan tunnuksia. Uskoten, että peili näytti heille tulevan poikansa, he suostuivat velhon pyyntöön.
Mutta kuukausien kuluttua kuningatar ei vieläkään ollut tullut raskaaksi. Vielä pahempaa, nälänhätä levisi Daventryn kuningaskuntaan, sillä peili, joka sukupolvien ajan oli ennustanut oikean ajan sadonkorjuulle, ei voinut varoittaa kuningasta aikaisesta syyssateesta, joka tuhosi koko sadon. Nälänhädän jälkeen tuli rutto, joka iski myös kuningattareen, jonka terveys heikkeni nopeasti. Taas apu näytti olevan tulossa – tällä kertaa kääpiön muodossa, joka lupasi parantaa kuningattaren vastineeksi kuninkaan kilvestä, joka oli voitettu jokaisessa taistelussa siitä lähtien ja joka varmisti kuninkaan voiton joka kerta. Epätoivoissaan kuningas Edward suostui pelastaakseen rakkaan kuningattarensa. Mutta kääpiö ja hänen lääkkeensä olivat vääriä ja kuningatar kuoli.
Naapurikuningaskunnissa levisi tieto, että kuningas Edwardilla ei ollut enää voittokilpeään, ja niinpä heidän joukkonsa kokoontuivat ja toivat sodan Daventryyn. Vaikka Edward pystyi torjumaan hyökkääjät, taistelut toivat tuhoa hänen kuningaskuntaansa, joka siihen mennessä oli vain varjo entisestä loistostaan.
Monia vuosia kului ja eräänä päivänä kuningas Edward oli ratsastamassa, kun hän kuuli avunhuutoja. Ne osoittautuivat tulevan kauniilta nuorelta naiselta, jota susilauma hyökkäsi. Pedot torjuttuaan hän kutsui nuoren naisen linnaansa, missä tämä viipyi jonkin aikaa ja he rakastuivat.
Vihdoin iloiset ajat näyttivät palaavan Daventryyn, sillä kuningas Edwardin ja Cumberlandin prinsessa Dahlian, sillä se hän oli, häitä alettiin pian valmistella. Mutta, voi, hääyön aattona prinsessa Dahlia varasti kuningas Edwardilta kuninkaallisen aarrekammion avaimet varastaakseen taikaisen arkun, joka täyttyi aina kultakolikoilla riippumatta siitä, kuinka monta sieltä otettiin. Prinsessa Dahlia ei ollutkaan prinsessa, vaan vanha ja ruma noita.
Ilman kaikkia taika-aarteitaan Daventry köyhtyi ja heikkeni. Kuningas Edward kutsui luokseen suosikkiritarinsa, Sir Grahamin, joka muistutti hämmästyttävästi uljasta nuorukaista, jonka kuningas Edward oli nähnyt taikapeilissä vuosia sitten. Tuntien loppunsa lähestyvän, hän lupasi Sir Grahamille Daventryn kuningaskunnan, jos tämä pystyisi palauttamaan kaikki kolme taika-aarretta, jotka menetettiin varkauden ja petoksen kautta…