Yhteenveto
Colorado on sivulta kuvattu toimintapeli, jossa on seikkailu- ja kaupankäyntielementtejä. Pelissä sinun on selviydyttävä intiaanien ja villieläinten jatkuvista uhista. Juonena on etsiä Cheyennen kultakaivos. Pelissä on myös monia epätavallisia esineitä ja aseita, joita voi käyttää vihollisia vastaan.
Tarina
Vuonna 1800 meillä oli melko ankara talvi. Kevään ensimmäisten merkkien myötä St. Louis heräsi horroksestaan. Isot purjeveneet tekivät matkaa takaisin ylös Mississippi-jokea ja asettuivat laiturin varrelle.
Olin rahaton. Olin tuhlannut kaikki säästöni paikallisissa kapakoissa. Oli aika suunnata jälleen länteen ja metsästää majavaa, jotta voisin myydä nahkoja silloiselle kumppanilleni, kultaseppä Schwartzbauerille.
Näille retkille otin mukaan vain välttämättömimmät tavarat: ison veitsen, tukevan kaksikätisen kirveen ja Bettyn, kuuluisan pyssyni, jossa oli vaahterapuusta tehty tukki. Schwartzbauer osti minulle kanootin, ja lähdin matkaan sumuisena huhtikuun aamuna.
Meloin rauhallisesti ylös South Platte -jokea, kun äkkiä kuulin huutoja rannalta. Huomasin puiden lomasta joukon pawnee-heimon jäseniä hyökkäämässä vanhan intiaanin kimppuun. Tartuin uskolliseen Bettyyni ja vedin liipaisimesta. Taas kerran osuin maaliini. Pawnee-päällikkö kaatui maahan. Muut soturit, pelästyneinä "tulikepistä", pakenivat heti. Ryntäsin vanhuksen luo. Hän oli cheyenne-päällikkö. Huomasin, että hän oli sidottu maahan köydellä, joka oli kiinnitetty raskaaseen puutappiin. Tunnistin tämän cheyennien kuolemanrituaaliksi – ikääntynyt intiaani sitoo itsensä näin vihollisen alueelle kuollakseen soturin kuoleman.
Mies oli kuolemaisillaan. Hänellä oli kolme haavaa. Hän ojensi minulle pergamentin palan ja kuiskasi heikolla äänellä: "Auta minua, olen kuolemassa, olen elänyt soturin elämän ja nyt kuolen kuin soturi… Mutta minut täytyy myös haudata soturina, jotta pääsen Onnellisten metsästysmaahan. Tee tämä puolestani, ja teen sinut rikkaaksi."
Liikutettuna säälistä (ja täytyy myöntää, myös rahan ajatuksesta) lupasin tehdä niin.
"Ota tämä kartta, se johdattaa sinut salaperäiseen maahan. Jos osoittaudut vahvaksi ja lainkuuliaiseksi, rohkeaksi ja varovaiseksi, ovelaksi ja avuliaaksi, löydät heimoni salaisuuden, Pocahontasin kultakaivoksen. Se kuuluu sinulle, koska olet ansainnut sen pelastamalla sieluni."
Näiden sanojen myötä vanha mies veti viimeisen hengenvetonsa. Rakensin hänelle hautapaikan ja palasin kanoottiini.
Seurasin jokia ja puroja useiden päivien ajan, kuten pergamentti neuvoi. Seitsemännen matkustuspäivän aamunkoitteessa saavuin kartalla mainitulle alueelle. En aavistanutkaan, millaisia seikkailuja minulla olisi edessäni…